Olen masentunut ja ahdistunut, nyt myös paperilla. Mikään elämänalue ei tahdo luvata janoamaani pysyvyyttä ja jatkuvuutta - keskityn haalimaan turvan hippusia ja selviämään kaikkien tunteideni kanssa. Levottomuus ulottuu uneen ja uniin. Ajatus katkeilee; unohdin juuri, mikä lause minun piti kirjoittaa seuraavaksi.
Viime päivät olen syynännyt oireita virkaintoisen etsivän lailla, spekuloinut mahdollista heikkoa keltarauhastoimintaani ja oppinut hoidoissa olon kamaluudesta: toivon ja epätoivon vuorovesi hukuttaisi heikon. Itse olen tällä hetkellä nipin napin kyllin vahva.
Menkkaisa olo jatkuu epätavallisen monetta päivää, mutta verta ei näy. Menkkojen laskettu aika on noin huomenna, virallinen testauspäivä ylihuomenna. Yhden negan jo muuan puuskassani testasin, mutta se oli varhainen.
Pidän peukkuja että olis plussaa!!! 👍👍👍
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaToivon niin koko sydämestäni, että tärppää! Jaksamisia ja kaikkea hyvää sinulle, kumpa se vauva siellä olisi jo kiinnittynyt ja alkaisi pian näyttämään merkkejä ihan testiinkin asti että täällä ollaan mamma!
VastaaPoistaVoi kiitos, sait mut kommentillasi kyyneliin!
PoistaYksi raskausoire nimenomaan on, että menkkainen jomottava ja turpea olo vaan jatkuu ja jatkuu, eikä menkkojen tuomaa laukaisua tule!
VastaaPoistaPeukkuja pidän <3
Kiitos! :) <3
PoistaJep, tiiän että tämä voi hyvin olla raskausoire, ja muutenkin kohdun kipukavalkadi on nyt ollut aivan omanlaisensa, joten itse asiassa olen taipuvainen uskomaan että alkio on kiinnittynyt. Mutta pelkään että se ei pysy kiinni. Kummasti rapistuu luottamus oman kehon merkkeihin, kun ei uskalla toivoa! Vaikka minulla ei edes ole (varsinaista, todettua, biologista) syytä olla toivomatta.
Ei vieläkään merkkiäkään vuodosta! Yleensä vuotoni alkaa varhain tiputellen, joten olisin odottanut jo tippoja. Eilen en tahtonut saada unta, tänään en tahdo pystyä olemaan töissä! :D :O