Maailma on hyvin, hyvin erilainen nyt. Olen menossa – en pelkästään 'jotakin kohti', vaan suurinta ja pitkäaikaisinta unelmaani kohti. Askel on keveä varma, hymy ponnisteeton. Kaikki äkkiä kaunista ja tasapainossa! Huolimatta siitä, että olen hirvittävän väsynyt (koska mielessäni mannerlaattain tapaan siirtyilevät Suuret Palaset ovat pitäneet minua tällä viikolla hereillä).
"Vähän mä tuun kateelliseks jos sä tuut ennen mua raskaaks", sanoi eräs minulle tänään. Tunnen tuon kateuden kuin omat taskuni, ja äkkiäkö olenkin itse toisella puolella jokea? Taidan olla juuri nyt joessa, nilkkoja myöten.
Muistan monet menneet musertumiset – kuten sen, kun kuulin erään odottavan erästä, joka on tänään jo kolme- ja puolivuotias hieno tyyppi.
Ei enää! Olen vedessä nyt! Kuinka keveästi saatoinkaan tänään vastaanottaa myös entisen heilan "ehkä me tehdään sitten pian lapsi" -visiot nykyisestä suhteestaan. Aidosti hymyillen!
Hitsit, että rupesin yhtäkkiä Onnelliseksi Donnaksi.
Kuulkaa. Kaikki hyvin Donnan valtakunnassa!
