tag:blogger.com,1999:blog-50739006388643375362024-03-19T04:48:22.080+02:00Donna vauvatonnaKirjoituksia epävakaasta yhdessäelosta tyhjyyttään vaikertavan kohdun kanssaDonna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.comBlogger79125tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-11559903617216958892016-10-19T19:51:00.000+03:002016-10-20T14:02:51.532+03:00Loppu ja alku <div style="text-align: justify;">
Kirjoitin tätä blogia kolme vuotta. Se oli vain murto-osa siitä ajasta jonka vietin itkien lapseni perään, joka oli nuo vuodet vain udun aavistus taivaalla, vähemmän kuin pilke maman silmäkulmassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kolme vuotta sitten uskalsin kohdata tämän asian <i>suruna</i> - suruna jota en pyytänyt, mutta joka salaa kasaantui niskaani, synkensi taivaan jolla udun aavistus leijui - ja verotti psyykkistä hyvinvointiani lopulta aika tavalla. Kolme vuotta sitten soitin auttavaan puhelimeen ja puhuin tästä. Onko siitä vasta kolme vuotta? Silloin ymmärsin, että minun täytyy tietoisesti käsitellä tätä surua, huvitti tai ei. Perustin blogin. Heti alkoi mieli seljetä, tarina saada enemmän muotoa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Blogin aika on ollut enemmän nousua kuin laskua. Vuodenvaihteessa 2013-2014 jotakin olennaista loksahti. Kävin tuolloin pitkän keskustelun läheisen ystävän kanssa ja ymmärsin, että lapsen hankkiminen yksin on minulle vaihtoehto - saatavilla oleva, realistinen ja jopa hyvä vaihtoehto. (Jopa <i>paras</i> ja <i>todella hieno</i>! Näin ajattelen nyt!) Tuohon elämänvaiheeseen liittyi läheisesti Frozen-elokuvasta tuttu, paljon tykätty hitti <a href="https://m.youtube.com/watch?v=moSFlvxnbgk" target="_blank">Let It Go</a>, jonka sanomassa on voimaantumista ja oman tien löytämistä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Loppuvuodesta 2014 aloin säästää rahaa vauvakassaan. Se oli konkreettinen askel. Seurasi erinäisiä parisuhteita ja niiden tapaisia. Seurasi vielä aika tavalla vatvontaa, lapsiasian kanssa henkisesti jumissa olemista. Vääriä työpaikkoja, raskasta arkea. Myös paljon hyvää. Uusi parisuhde.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Marraskuussa 2015 varasin ajan klinikalle. Ensikäynti oli joulun alla. Alkututkimukset tehtiin tämän vuoden helmikuussa, ensimmäisen inssin lykkäsin lopulta kesäkuulle saakka. Lähdin kesäreissuun kantaen lämmintä ajatusta alkiosta. Reissun lopussa testasin negan, mikä tuntui paljon pahemmalta kuin olin aavistanut.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Heinä-elokuussa tuli viimeinen notkahdus, ahdistus fyysisin oirein - en ollut kokenut sen kaltaista koskaan ennen, ja se oli pelottavaa, syvälle kurottuvaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJKnnZSciIqKlBOCDEMosp6QLiHZUMb9hBUCIMJ4KSzm-rIbyxj0CCwatrNERJxWOQPgAYXgEs8ofg_NAiVGhtKxkzUSHesGDOorqHQ9R4Hv5dRrDz3My5WorFtXs8Y-k0alfXXwEmJZ8/s1600/PhotoEditor-1476894039295.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJKnnZSciIqKlBOCDEMosp6QLiHZUMb9hBUCIMJ4KSzm-rIbyxj0CCwatrNERJxWOQPgAYXgEs8ofg_NAiVGhtKxkzUSHesGDOorqHQ9R4Hv5dRrDz3My5WorFtXs8Y-k0alfXXwEmJZ8/s400/PhotoEditor-1476894039295.jpg" width="223" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elokuun inssistä tulikin tärppi, vaikken edes odottanut sitä!<br />
<br />
Ahdistus poksahti, suli säikeiksi, haihtui kuin ei olisi ollutkaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä mennään! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minä ja Beibi olemme nyt saavuttaneet etapit, joiden jälkeen raskaudesta kertominen on jo tavallista (itsehän olen kyllä ehtinyt kertoa jo puolelle maailmaa, ja piakkoin arvelen Beibin oleilun näkyvän myös ulospäin). Olemme ohittaneet raskausviikot 12+0 sekä käyneet ensimmäisessä julkisen sektorin ultrassa. Meillähän oli varhaisultra klinikalla jo viisi viikkoa sitten, mutta tämänpäiväisessä tähystelyssä erottui jo paljon paljon muutakin kuin pää ja läpättävä syke. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kerron ultrasta sekä tulevasta elämästämme lisää <a href="https://donnanlauma.blogspot.fi/" target="_blank">uudessa blogissani</a>, sillä nuo tarinat eivät enää kuulu tähän blogiin. Mahdottoman lämpimästi tervetuloa uuteen osoitteeseen seuraamaan ja kommentoimaan matkaamme! <3</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-20800072098955481052016-09-19T23:16:00.002+03:002016-09-19T23:19:02.497+03:00Hieno <div style="text-align: justify;">
Tänään katsoin ystävän valokuvaa kesätapahtumasta, jossa olimme kolme vuotta sitten - ja näin äkkiä kaikki upeat ihmiseni ja hetkeni tähtinä ylläni, menneet ja tulevat. Laajuuden tunne. Miten arvokas, arvokas verkosto.<br />
<br />
Yksi uusi tähti tulossa tännepäin. Suoraan syliin! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On kuukausi siitä kun tein positiivisen testin. Viikko siitä kun pikkutähteni syke ultrattiin. Ultrassa mukana ollut ystävä saattoi saada vauvakuumetartunnan! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Työmatkani kulkee päiväkodin aidan vieritse. Tänään iltapäivällä portilla pyörivät lapset tervehtivät minua ja kysyivät, ketä tulin hakemaan. "En ketään, kuljen vain tästä ohi." Mutta en olekaan niin kaukana siitä kun menen hakemaan jotakuta! Enpä enää!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt on hyvä, nyt on oikein oikein oikein hyvä. <3<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitWkP6Yd6R5_TZlAnMVXDk1JN-xRu3jH5Ey1LvZk5W3B8zJYKN6hqI3pkavWJofNyT7KHeE6bX8ThSn-fs91lVGc3V5IYFJ0EmE9Tj_GyXGElN49wwVfysHQNCgE5_c-1y8TS_qoTORHo/s1600/PhotoEditor-1474315953821.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="171" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitWkP6Yd6R5_TZlAnMVXDk1JN-xRu3jH5Ey1LvZk5W3B8zJYKN6hqI3pkavWJofNyT7KHeE6bX8ThSn-fs91lVGc3V5IYFJ0EmE9Tj_GyXGElN49wwVfysHQNCgE5_c-1y8TS_qoTORHo/s400/PhotoEditor-1474315953821.jpg" width="400" /></a></div>
</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-2657152703796582582016-09-18T18:29:00.000+03:002016-09-18T18:49:15.691+03:00Upottava <div style="text-align: justify;">
Antaudun tälle painolle - tälle joka painaa minut lepäämään lepäämästä päästyäni, lepäämään sellaisten massiivisten ponnistusten jälkeen kuin suihkussakäynti ja välipalan laittaminen (ja syöminen, se kaikkein työläin!). Painolle joka tuudittelee minut viettämään lämpimässä sängyssäni tuntikausia. Nyt on tämän aika. Upottaudun onnekkuuden tunteeseen.<br />
<br />
(Toivoisin silti, että saisin syödyksi ja että pahoinvointi lientyisi piakkoin. Tämä on ainoa raskausoireeni, joka ei taivu romantisointiin eikä minkäänlaiseen nauttimiseen. ;) ) </div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-41033236901427840892016-09-09T21:56:00.000+03:002016-09-09T21:56:51.855+03:00"And it's like the fog has lifted"<div style="text-align: justify;">
Ostin itselleni äitiysruusuja.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Illalla levittelin iholleni ensimmäistä kertaa raskausajan ihonhoitoöljyä, rituaalinomaisesti kynttilänvalossa. Öljyn tuoksu on jännä, uusi - tämän elämänvaiheen tuoksu, jonka luultavasti muistan vielä aikojen päästä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pieni jatkuva levottomuus näissä päivissä - jokin odottaa vielä tasaantumista. Ei haittaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kohtuni on jo appelsiinin kokoinen! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQDox5vdZahGdGyZ96kn5EwWKytQ4iPQj3Z6NolF0x-7MP5oN14A9bqJWLCN_nz-Zu6hRzK9kjcnV3uYVTVihLxHgdB6o7qlBAzYVb9BGADiLsdlOkoPzokPbxgcUglyAbp9qtsTCkTxg/s1600/PhotoEditor-1473446369217.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQDox5vdZahGdGyZ96kn5EwWKytQ4iPQj3Z6NolF0x-7MP5oN14A9bqJWLCN_nz-Zu6hRzK9kjcnV3uYVTVihLxHgdB6o7qlBAzYVb9BGADiLsdlOkoPzokPbxgcUglyAbp9qtsTCkTxg/s400/PhotoEditor-1473446369217.jpg" width="400" /></a></div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-74357415371032715962016-09-08T21:29:00.000+03:002016-09-08T21:48:20.670+03:00"Mitäs mamma?"<div style="text-align: justify;">
Noin äitini kysyy minulta puhelimessa. Myös isäni on alkanut soitella minulle muuten vaan, ilman erityisempää asiaa.<br />
<br />
Reilu viikko sitten kävin ekaa kertaa kirppiskierroksella plussan jälkeen. Tuli hirveä nälkä vauvanvaatteita kohtaan, himo! Haluan vauvalleni tuon ja tuon ja tuon...! Poikkesin myös katsomassa kirjakaupan ensikirjahyllyä. Tämä on nyt tavoitteellisempaa ja erilaista, syvempää, ajattelin - vaikka näytän samalta kuin ennenkin (oudolta mimmiltä joka on käynyt ostelemassa minivaatteita jo kohta vuoden ajan, vaikkei beibiä näy missään... mahtavatko kirppismyyjät muistaa minut?).<br />
<br />
Olen ollut nyt yli viikon kipeänä. Ja vaikka varsinainen kipeys onkin jo väistymässä, olen silti iltaisin kalpea, huohottava nuuppana, joka vaivoin saa syödyksi muutaman lusikallisen jugurttia.<br />
<br />
Hassua ajatella, että Hän on ollut mestoilla jo yli kuukauden! Hän saa aikaan kaikenlaista: fyysisesti huonoa oloa, päivittäisiä itkahduksia mistä tahansa syistä, varovaista sisäistä värinää, pehmeää uskoa siihen että kaikki muu elämässä asettuu tämän ympärille juuri niin kuin kuuluukin - ja sen hurjuuden taivastelua, että olen todella tällä tiellä. Siis <i>minä saan lapsen</i>. Olen todella badass!<br />
<br />
Olen ajatellut taas joulua - sitä ettei se ole minulle enää lapseton, ei enää koskaan.<br />
<br />
Siskoni on hankkimassa koiranpentua. Laumamme täyttyy!<br />
<br />
Ensi maanantaina on varhaisultra klinikalla.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZVA71rlY4WuikIJ7ZQTKk2Nxnt1Luw8A0L6rCU1dEGreVFGtYkvSIiPAeK-uCDNZBBDUf1lqzELZJUz2cMJDMRzLobTDTgrbsptPQI-D6SFEZjVstvlAT9WHy7VO9yxB0b6RlHX2vNmg/s1600/PhotoEditor-1472317980996.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZVA71rlY4WuikIJ7ZQTKk2Nxnt1Luw8A0L6rCU1dEGreVFGtYkvSIiPAeK-uCDNZBBDUf1lqzELZJUz2cMJDMRzLobTDTgrbsptPQI-D6SFEZjVstvlAT9WHy7VO9yxB0b6RlHX2vNmg/s320/PhotoEditor-1472317980996.jpg" width="179" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
P.S. Eniten juuri nyt jännittää, miltä lapseni näyttää. Luovuttajan geenien puolesta siis. Muut asiat eivät oikeastaan jännitä, mutta tämä. Kuin lahjapaketin saisi!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Hienon lahjan saan. Kevätlahjan. Minulta ja universumilta minulle - hyvää kevättä, Donna.</div>
</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-44922110456942424312016-08-27T10:52:00.000+03:002016-08-27T10:52:20.580+03:00Minä ja Hän <div style="text-align: justify;">
Avasin vauvanvaatelaatikkoni ja itkin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No, itken vähän kaikelle! Tämän postauksen otsikolle, eilen animaatioelokuvalle, kaikenlaisille arkisille pahan mielen aiheille, ajatuksille minun ja Beibin tulevasta asunnosta. Olin vähällä itkeä kun minua töissä onniteltiin (sen yhden ainoan työkaverin toimesta jolle olen kertonut). Itken kun puhun tästä valtavasta onnellisuudesta, itken kun puhun elämän epävarmoista kohdista. Kaikki tämä on hyvää itkua! Pintaitkua, vaikka liittyisikin syviin asioihin. Itkua, joka ei ole nähnytkään ahdistusta eikä masennusta. <i>Onnellisen ihmisen itkua. </i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaikki laatikon vaatteet ovat Hänelle. Oikealle elävälle vauvalle, joka kohdussani kasvaa.</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-18812570263180739742016-08-24T22:10:00.002+03:002016-08-24T22:14:40.142+03:00Donna O. ei tajuu Ras kaa na<br />
<br />
Entajuuentajuuentajuu<br />
<br />
En Tajuu!!!!<br />
<br />
<3 <3 <3 <3 <3 <3<br />
<br />
---<br />
<br />
<i><u>Järkyttävän onnellinen!</u></i><br />
<i><u><br /></u></i>
Nämä sanat eivät riitä millään. Mitkään eivät.<br />
<br />
Huudan sisäisesti!<br />
Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!<br />
<i><u><br /></u></i>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_d9rQYSpuucaVVXfjxhPSc3khYLTpFgtmHOmc5Sc7rxX1EeXrUAFSSgSpbGemEh21PGswMHrE-LMpjtW-CLjW8Alfq0NCRv3xbhdsjrQhiKkMza_doskL_b8anTdWGqwhgsMBGlIahbU/s1600/PhotoEditor-1472065585592.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="341" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_d9rQYSpuucaVVXfjxhPSc3khYLTpFgtmHOmc5Sc7rxX1EeXrUAFSSgSpbGemEh21PGswMHrE-LMpjtW-CLjW8Alfq0NCRv3xbhdsjrQhiKkMza_doskL_b8anTdWGqwhgsMBGlIahbU/s400/PhotoEditor-1472065585592.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">!!!</td></tr>
</tbody></table>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-62542339083020264372016-08-23T21:23:00.001+03:002016-08-24T12:50:36.278+03:00Äärionnellinen <div style="text-align: justify;">
Tänä aamuna kadulla kulki pariskunta sekä lapsi, joka rattaista käsin nimesi ympärillä olevia asioita. Kohdalle tullessani hän katsoi minua silmiin, osoitti ja sanoi "nainen". Meitä aikuisia hymyilytti. Miten hyvältä pienten lasten kanssa vuorovaikuttaminen nykyään tuntuu! Ennenkin olen pitänyt siitä, mutta nyt mentiin aivan eri sfääreihin.<br />
<br />
Iltapäivällä katsoin vastaantulijoita ja mietin, liekö heistä kukaan yhtä onnellinen kuin minä. Minulla on kaikki syyt olla, mykistymiseen saakka.<br />
<br />
Varhaisultra klinikalla on 12.9.<br />
hCG-tasoni on erinomainen. (Ja testiviivakin tänään reipastui.)<br />
<br />
En KESTÄ !!! !!!<br />
<br />
Olen ansainnut kaiken tämän onnen. Tätä on valtavasti, tämä on valtavaa, tämä ON ja tämä tapahtuu MINULLE koska MINÄ uskalsin lähteä tavoittelemaan tätä. Olen nyt tässä ja olen RASKAANA.<br />
<br />
<i>Olen hirvittävän onnellinen. </i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRFUYBxKTRmaXhnlTl5N3NCztzrjglwHrcgN3FERRA_pZhIazMepSz6eefocyMVbABR1a1U8yrqNsInwG0tPFT1mp-mBAhF1x9hYe1ITemqkGJ0OV4zBA7TtnMK0C4XXkOvF3uwrZD138/s1600/PhotoEditor-1471954268692.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRFUYBxKTRmaXhnlTl5N3NCztzrjglwHrcgN3FERRA_pZhIazMepSz6eefocyMVbABR1a1U8yrqNsInwG0tPFT1mp-mBAhF1x9hYe1ITemqkGJ0OV4zBA7TtnMK0C4XXkOvF3uwrZD138/s400/PhotoEditor-1471954268692.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Äitini alkoi uutiset kuullessaan kiljahdella ja itkahdella puhelimessa, ei saanut hetkeen sanaa suustaan.<br />
<br />
---<br />
<br />
P.S. Lukijoille tiedoksi: Poistun tästä blogista hehkuttelemasta viimeistään kolmen kuukauden keskenmenoriskirajan täytyttyä - menen sitten ehkä toiseen blogiin. Tämä pysyköön pääosin alkuperäisen tarkoituksensa ja nimensä mukaisena!<br />
(Itsekin nimittäin tiedän vain harvoja yhtä ärsyttäviä asioita kuin "lapsettomuusblogit" joista lävähtääkin varoittamatta silmille sivutolkulla ultra- ja masukuvia.)</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-13830941909256234572016-08-22T16:40:00.000+03:002016-08-22T19:22:45.762+03:00Aalloilla alkion kanssa <div style="text-align: justify;">
Hei vaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Plussalla yhä! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lauantai oli huolipäivä, sunnuntai luottavampi. Tämä maanantai on tarjoillut kumpaakin lajia.<br />
<br />
Aamulla minut syöksi murheen kuiluun se, että viiva ei ollutkaan odotetun reipas vaan jopa eilistä hieman haaleampi (kyllä, tietysti olen testannut joka aamu). Selvästi silti kirkkaampi kuin perjantain ja lauantain viivat.<br />
<br />
Nyt iltapäivää kohden minusta on taas tullut levollinen, sillä ARMAS KOHTUJOMOTUKSENI ON TULLUT TAKAISIN! <3 <3 <3</div>
<div style="text-align: justify;">
Olen täysin riippuvainen tästä: fyysisestä merkistä itse pääkallonpaikalta. Siellä tapahtuu, kohtuni on duunissa, siellä kasvaa pikkuinen tiikeri. (Pikkuisella on jo mielessäni ikioma olemus ja nimitys, ja hän on jo syvästi rakas. <3 ) Tämä oire ehti olla parisen päivää poissa. Jos se nyt toistamiseen lientyy, en huolestune enää <u>aivan</u> yhtä kovasti. Bonustoivoa on antanut se, että myös toiseksi mainittavin oireeni, rintojen arkuus, on jälleen vahvistunut. </div>
<div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
Klinikan hoitaja käsitteli epäröivää plussalaista juuri niin kuin kuuluu: ei onnitellut, otti vain hymyillen ja rennosti rupatellen verikokeeseen. Tulokset (hCG-arvo) huomenna. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hauraudessa tallustellessani olen muutenkin saanut juuri sellaista tukea josta olen unelmoinut: yltäkylläistä myötäelämistä, rohkaisua ja huolenpitoa. Tätä minulle on tarjolla, vaikka hankin lasta yksin. Täydellistä!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viikonlopun tehokas uutisointini varmisti, että minulla olisi väkisinkin käytettävissäni yli kymmenpäinen tukilauma myös mahdollisen keskenmenon suruun. Sekä tietenkin te online-tukijat! Viime päivien lukijaluvut ovat lämmittäneet - ja kommentit eritoten. </div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-82855840665528134992016-08-20T14:39:00.001+03:002016-08-22T17:17:45.059+03:00Särkyvyys <div style="text-align: justify;">
Tänään heräsin ajatuksen kanssa, että raskaus on varmaankin peruttu. Testiviiva on vahvempi kuin eilinen, mutta moni oire on tänään poissa. Poissa! Lämpö laski hiukan, kohtua ei jomota, vatsaa ei turvota, rinnat aristavat paljon vähemmän kuin eilen.<br />
<br />
Miten hauraita, nämä päivät!</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-23390320023012557482016-08-19T23:06:00.000+03:002016-08-22T17:18:12.516+03:00Suoja <div style="text-align: justify;">
Täällä plussani suojissa järjestän elämää ja itselleni hyvinvointia, täältä plussani suojista pystyn taas tukemaan sitä tarvitsevia läheisiä eri lailla kuin ennen, täällä minun on hyvä olla. En kaadu. Pystyn. Olen minä. Osaan myös rajata: aina en voi auttaa muita. En enää tue ihmisiä, jotka ottavat minulta enemmän kuin antavat. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Plussan suojissa olen turvallisella maaperällä, joka ei hulmahda altani. Täältä on hyvä ottaa tukea ja kerätä ympärille muut tukevat asiat. Täällä on turvallista olla myös hämmentynyt, peloissaan, yksinäinen tai ahdistunut. Täältä näen tulevaisuuden, jossa on lapsi. Lapsi sisälläni muistuttaa itsestään koko ajan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä on nyt nojani, alustani ja runkoni. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaikki KAIKKI saa nyt olla juuri näillä sijoillaan. </div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-11610445636429478432016-08-19T14:39:00.000+03:002016-08-22T17:19:31.105+03:00Plussan vanavesiä <div style="text-align: justify;">
Vanavedet ovat laiskan leppeän uuvahtaneet kuten tämä häkellyttävän kuuma elokuun päivä; vanavesissä on murrettuja lämpimiä värejä, levoton pikku kummastus, pari kyyneltä ja tyhjän uuden aavan aavistus.<br />
<br />
Tänään kiva työkaveri sattui kysymään, onko minulla lapsia. Vastasin, että ei, ja seurasi monen sekunnin hiljaisuus, joka suorastaan huusi minua kertomaan plussasta. Harmittaa, etten kertonut! Harkitsin ankarasti kaikki ne sekunnit. Jätin kertomatta, koska olin juuri aamupäivällä ajatellut pitäväni töissä matalaa profiilia.<br />
<br />
Uskon, että voin yleisesti ottaen sitä paremmin mitä useammalle ihmiselle kerron, olkoonkin varhainen vaihe. Samaa mitä puhuin aiemmin naamioista. Jos tulisi keskenmeno, kertoisin siitäkin. (Tai ehkä en kaikille, mutta nokkelat päättelisivät sen itse.) Opettelen nyt sellaista yksityisyys-julkisuus-tasapainoa, joka tukisi hyvinvointiani parhaiten.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Raskaana oleminen on ihmeellinen asia: uusi elämä sisällä, eikä kukaan tiedä! Tänään eri elämä kuin eilen. Olen reipas, olen tärisevä, olen äkisti hymyilevä, olen oppiva, yksinäinenkin. Olen rohkea ja olen plussallinen. Osaan kuulostella. Tiedän, että nyt on aikaa hämmentyä ihan rauhassa. Olla.</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-80427376697481190112016-08-19T09:37:00.000+03:002016-08-22T17:20:25.391+03:00+ <div style="text-align: justify;">
PLUSSAA! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Haaleaa plussaa, mutta sitä itseään kuitenkin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Cnmpw-jZs3Mee-b44XfnVKqOmCmo9dXtx3j0RwQLaDWM3_fzMNBDHvJWgT2fX5DcCLKzj8vaBIHKaGdPYHWlcR-bwgT5twIlilpJd0YpPj8zi7A__gV7tA8lT_r3RLng2ouTRIUuvRs/s1600/PhotoEditor-1471587075234.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="179" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7Cnmpw-jZs3Mee-b44XfnVKqOmCmo9dXtx3j0RwQLaDWM3_fzMNBDHvJWgT2fX5DcCLKzj8vaBIHKaGdPYHWlcR-bwgT5twIlilpJd0YpPj8zi7A__gV7tA8lT_r3RLng2ouTRIUuvRs/s320/PhotoEditor-1471587075234.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sininen testi 10, punainen 25 mIU/ml.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg61Hv4PPF6zmiqhgt0DyuhUa09pJh7SaNy6v1tbjQlfZhQ-AQvCHolMon7-nCXOzeXbAmhK8jYNRVJ1e-5hB__swfKTM3rOn-cg5sOxZg7kOYHpqHAqwmICQuhaVw8P2eGOY6j9LW6XXw/s1600/PhotoEditor-1471588231464.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg61Hv4PPF6zmiqhgt0DyuhUa09pJh7SaNy6v1tbjQlfZhQ-AQvCHolMon7-nCXOzeXbAmhK8jYNRVJ1e-5hB__swfKTM3rOn-cg5sOxZg7kOYHpqHAqwmICQuhaVw8P2eGOY6j9LW6XXw/s320/PhotoEditor-1471588231464.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Feat. Sitruunapuubeibi. </td></tr>
</tbody></table>
<span id="goog_1764479852"></span><span id="goog_1764479853"></span><br /></div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-82357994268748853952016-08-18T20:58:00.000+03:002016-08-18T21:19:18.332+03:00Huipun tuntumasta <div style="text-align: justify;">
Luulen että olen raskaana!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUeWpBS4k9_E0dNhLh38ckP6kAWYR256bDWNTjHqCSIaMeVJIpf_RfdXGNu5H9gCR3vBvvgVTMoqgH_xLKq4rEToBUJan_K69bxj_kEaZT3Doa1v-BoqJB0FnXZP0T3ZPQZvQyAIIV5MA/s1600/PhotoEditor-1471541177769.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUeWpBS4k9_E0dNhLh38ckP6kAWYR256bDWNTjHqCSIaMeVJIpf_RfdXGNu5H9gCR3vBvvgVTMoqgH_xLKq4rEToBUJan_K69bxj_kEaZT3Doa1v-BoqJB0FnXZP0T3ZPQZvQyAIIV5MA/s400/PhotoEditor-1471541177769.jpg" width="400" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eilinen ja tämä päivä käänsivät uskonkelkan vessareissu kerrallaan. Vuotoa ei vain ole kuulunut, ei pisaraakaan, vaikka vähintään pisaroita olisi pitänyt jo näinä päivinä näkyä. Lisäksi kivut, jotka ovat olleet jossakin muodossa läsnä jo viikon - ja kehon lämpö, joka on yhäti armollisen korkea! On ollut myös muutamia muita, lieviä oireita (käsi ylös, joka toivoo että tekisin oirepäivityksen!).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaikki menee juuri niin kuin on tarkoitettu, siihen vaipuilen nyt luottamaan; tärisyttää. Tänään kihisytti innosta työpaikan vessassa! Ja julkisia odotellessa ja siellä sun täällä. Kihinäin jäljessä alkoi hipsutella sisään pieni epätodellisuuden tunne, väliin myös turtuus. Töistä tultuani kiskaisin yli tunnin päikkärit - yleensä en koskaan! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Illan keskustelu personal trainerin kanssa: </div>
<div style="text-align: justify;">
<i>"Mä saatan olla raskaana." </i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>"Ai, vau! Te yritätte?" </i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>"Minä yritän." </i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>"...Ai? Öö. Siis -- mitä se tarkottaa?"</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seurasi kommentteja siitä kuinka nykyaika on siistiä, tiedustelu iästäni sekä siitä miten tähän päädyin - ja sitten estottomin ja söpöin kysymys: <i>"Ai sä käyt siellä ja sitten ne aina laittaa sun sisään jotain?" </i></div>
<div style="text-align: justify;">
Joo, niin juuri!<br />
<br />
Huomenna on Suuri Aamu.</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-43649151761706605412016-08-17T18:27:00.000+03:002016-08-17T20:27:57.791+03:00Kaikuja pohjan tuntumasta <div style="text-align: justify;">
Olen masentunut ja ahdistunut, nyt myös paperilla. Mikään elämänalue ei tahdo luvata janoamaani pysyvyyttä ja jatkuvuutta - keskityn haalimaan turvan hippusia ja selviämään kaikkien tunteideni kanssa. Levottomuus ulottuu uneen ja uniin. Ajatus katkeilee; unohdin juuri, mikä lause minun piti kirjoittaa seuraavaksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viime päivät olen syynännyt oireita virkaintoisen etsivän lailla, spekuloinut mahdollista heikkoa keltarauhastoimintaani ja oppinut hoidoissa olon kamaluudesta: toivon ja epätoivon vuorovesi hukuttaisi heikon. Itse olen tällä hetkellä nipin napin kyllin vahva. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Menkkaisa olo jatkuu epätavallisen monetta päivää, mutta verta ei näy. Menkkojen laskettu aika on noin huomenna, virallinen testauspäivä ylihuomenna. Yhden negan jo muuan puuskassani testasin, mutta se oli varhainen. </div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-79444861701259440612016-08-12T21:19:00.000+03:002016-08-22T17:20:08.662+03:00Joulumiete<div style="text-align: justify;">
Luin joulunajan tekstejäni vuodelta 2013. Minuun iski tietoisuus: ei ehkä yhtäkään joulua enää ilman lasta! Nyt todella. Voi kunpa, kunpa ei. Tulepa napero, täällä äiti odottaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
(Kyllä, sikiö lasketaan lapseksi. Hädän tullen jopa alkio lasketaan lapseksi.)</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-26500665338691965352016-08-12T18:27:00.000+03:002016-08-22T17:21:47.580+03:00Kertomus kuukauden parhaasta päivästä (so far) <div style="text-align: justify;">
Eilen oli seitsemäs päivä tokasta inssistä lukien. Eilen minusta tuntui ensimmäisen kerran, että tulen ehkä tästä kierrosta raskaaksi. Kuluneen viikon olin valmistautunut jatkamaan käyntejä, laskeskellut rahojani ja yksinkertaisesti olettanut, että vielä ei. Liian helppoa se olisi, liian ruusuinen syksyn pelastus, yletöntä hemmottelua universumilta?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eilen tunsin omalaatuisen yhdistelmän kohtukipuja, jollaiset eivät kuulu tähän kierron vaiheeseen. (Tunsin myös yhden aivan erityisen tuntemuksen, jollaista en muista tunteneeni koskaan ennen.) Illaksi ne lientyivät. </div>
<div style="text-align: justify;">
Beibi kiinnittyi?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirh-A6dqxhVcTiUGKYbpVhWpvTsogaV4AjLtfJ6UsN3DcKwRwOF2q7MOv78LXMFFPX-WpuaehWnEFA9-2ymb3twwFgiIyxgwPTlEp2rDIH1y19oJ-Lbh44GRW3kMVH6k_vKFM9z-oikko/s1600/PhotoEditor-1470937982549.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirh-A6dqxhVcTiUGKYbpVhWpvTsogaV4AjLtfJ6UsN3DcKwRwOF2q7MOv78LXMFFPX-WpuaehWnEFA9-2ymb3twwFgiIyxgwPTlEp2rDIH1y19oJ-Lbh44GRW3kMVH6k_vKFM9z-oikko/s400/PhotoEditor-1470937982549.jpg" width="223" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eilen bongasin kohdun ja munasarjat myös jonkun ikkunasta.</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään fyysiset oireet ovat poissa (ellei oteta lukuun palelemista ja lievää päänsärkyä, jotka voivat liittyä sataan muuhun asiaan raskauden lisäksi). Ja heti tänään on mundaanimpi, sumuisen levoton olo, kun en konkreettisesti tunne raskauden mahdollisuutta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ripustaudun tähän asiaan nyt melko paljon. Se on okei. Tämä on elämäni suurimpia asioita.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jännittää!<br />
<br />
--<br />
<br />
Jälkikirjoitus: Eilinen ennentuntematon poreileva polttelu hiipi kohtuuni nyt iltaa kohden jälleen. Kuinka nautin! Ylipäänsäkin nautin kehoni kuuntelusta, tuntemusten fiilistelystä. Mahdolliseen raskauteen liittyvien tuntemusten kohdalla nautin potenssiin kuusi. Hyvää yötä Donna ja Ehkä-Vauva!</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-14264436617539296152016-08-04T21:47:00.001+03:002016-08-17T20:33:04.719+03:00Inssipäivä vol. 2<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Ekaan inssiini, joka tehtiin keskikesän alla, liittyi tunnekuohu: Matkalla klinikalle aloin holtittomasti itkeä. Päälleni hyökyi äkkiä se, miten yksin tämän kanssa olen. Rakastettu ja ystävä tarjosivat etätukea viestien muodossa, mutta yksin mikä yksin - näin suuren asian äärellä, tämän potentiaalisen lapsen ihka ainoa tuleva vanhempi, minä yksin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Toimenpiteen jälkeen yksin olemisen hurjuus ei enää vaivannutkaan. Omistin maailman. Hykertelin ja helpotushuokailin sitä, miten ei tarvitse enää tehdä mitään, vain odotella että solut hoitavat hommansa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV8-2jQbeXTMOcRc_LegE6IO7MpFKZW-r2MT91xv0Ob7c5eshaPYUtwLJQRlvnNHChxqd_hbpz9_Ux7e6WPgbWCNPTaQCV966DLbbJ5Jmic0L1nSyFFgUG2tWhtMopWWi2sX5Ljn348dY/s1600/PhotoEditor-1470254199772.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjV8-2jQbeXTMOcRc_LegE6IO7MpFKZW-r2MT91xv0Ob7c5eshaPYUtwLJQRlvnNHChxqd_hbpz9_Ux7e6WPgbWCNPTaQCV966DLbbJ5Jmic0L1nSyFFgUG2tWhtMopWWi2sX5Ljn348dY/s400/PhotoEditor-1470254199772.jpg" width="400" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämän päivän tarina on vähän toisenlainen. Toka inssireissu oli reipashenkinen lääkärin otteita myöten ("mennääs sitten jo, mulla on tää täällä taskussa ja se lämpenee...!"). En tuntenut erityisesti mitään, en jännitystä, en suuruutta, en intoa. Olin kuitenkin hyvällä tuulella ja mutkattomalla tekemisen meiningillä: ehkä tärppää, ehkä ei, nyt tehdään tämä. Seuranani odotushuoneessa oli ystävä. Menimme inssin jälkeen syömään ja kahville. Juttelimme olevasta elämästä - emme tulevasta vauvasta.<br />
<br />
Tänään on hyvä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuZKlwGSYqOPIomCIZEnrQtivaqrBPpiBlfaSdwoxmFdW6vzBo1Qu54mHzz0lrMfSIm9JXrmBvoO3BPd1cY6C89ecMThVl1w0V8vF7sv1CNRwGauS70aG7LAeGkt_E_VfNJRg7K6ctuWA/s1600/PhotoEditor-1470334266797.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuZKlwGSYqOPIomCIZEnrQtivaqrBPpiBlfaSdwoxmFdW6vzBo1Qu54mHzz0lrMfSIm9JXrmBvoO3BPd1cY6C89ecMThVl1w0V8vF7sv1CNRwGauS70aG7LAeGkt_E_VfNJRg7K6ctuWA/s400/PhotoEditor-1470334266797.jpg" width="400" /></a></div>
</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-15005202017177668052016-08-02T12:13:00.001+03:002016-08-17T20:52:55.350+03:00EVO <div style="text-align: justify;">
Viime aikoina ahdistus on aikaansaanut minussa muun muassa toistaitoisuutta ravitsemuksestani huolehtimisen suhteen. On tuntunut vaikealta laittaa ruokaa, ostaa ruokaa, syödä ruokaa. Tänään heräsin selvässä nestehukassa (toim.huom.: en siis kuitenkaan darrassa). Itsesyytökset huomasivat oivan tilaisuuden nousta taas pintaan: Olenko syönyt ja juonut näinä päivinä tarpeeksi? Mitä jos nestehukka tai vajaaravitsemus rappeuttaa kohtuni limakalvon (joka tosin vielä eilisessä ultrassa oli "kaunis" - tykkään kun nuo käyttävät juuri tuota sanaa!). Jospa kehoni on stressitilassa enkä siksi tule raskaaksi? Mitä jos olen kaikessa vain niin totaalinen tunari, että universumi ei kerta kaikkiaan tule antamaan minulle lasta? </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Voisinko keksiä vielä muutaman aivan absurdin asian lisää, jotka ovat Kiistämättä Minun Syytäni?</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-16835648010362149302016-08-01T09:55:00.001+03:002016-08-24T12:51:45.868+03:00Kuukausi jonka en uskonut tulevan <div style="text-align: justify;">
Soitin klinikalle. Ja kylläpä maanantai pelastui! Täten viimein toivotan itseni takaisin tervetulleeksi elämään, jossa Asioita Tapahtuu. Inssi tapahtuu aivan pian.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten syksykin saa tapahtua! Vakavuus; vähemmän viilettämistä, enemmän viileyttä. Vähemmän tuskan hukuttamista kaikenlaiseen touhuiluun, maanisdepressiivisen kaltaista väkertelyä pienen oravan lailla. Enemmän olemista ja hyväksyntää sitä kohtaan, mikä on ja mikä Tapahtuu. </div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-7747968141054319042016-07-25T16:54:00.000+03:002016-08-22T17:19:45.043+03:00Rauha!<div style="text-align: justify;">
Tein oman pikku getawayn luonnon helmaan. Annoin asioiden eriytyä mielessä, ja niin ne tekivät. Ei tullut kesäraskautta - ja nyt se alkaa viimein olla minulle ihan ookoo. Ehkä tulee syksyraskaus. Toivottavasti ainakin jouluna saan mehustella sillä, että sitä seuraavana jouluna mukana onkin Vauva. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh0Oxm2uY64VzmWIaq8VmLXpuJQTBT24geGPcicOf5hwWLSDsPKF870ojNtdPBV5YRmBkkHKwMV9aoziczKGvD1Yn-49-a4JdF6jsbE8kROnR59T2hsSRIj05NhYiRCd6duHvixsuRsOw/s1600/PhotoEditor-1469454385484.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgh0Oxm2uY64VzmWIaq8VmLXpuJQTBT24geGPcicOf5hwWLSDsPKF870ojNtdPBV5YRmBkkHKwMV9aoziczKGvD1Yn-49-a4JdF6jsbE8kROnR59T2hsSRIj05NhYiRCd6duHvixsuRsOw/s400/PhotoEditor-1469454385484.jpg" width="400" /></a></div>
</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-52042615711563216432016-07-23T17:47:00.000+03:002016-07-23T17:51:36.345+03:00Kyllä, todellakin vihaan heinäkuuta<div style="text-align: justify;">
Eilen törmäsin julisteeseen, jossa kerrottiin sikiön kehittymisestä. Palasin katsomaan julistetta vielä kahdesti, sillä sen edessä tunsin kummaa rauhaa, konkretiaa: Viikoilla 18-20 sikiön selkäranka erottuu ultrassa helminauhana. Siis minunkin kohdussani olevan sikiön, pian! Janosin olla äitiysneuvolan asiakas, seurannassa, kasvualusta, vastuussa elävästä pikkuisesta. Elää merkityksellistä elämää! Tuntea pysyvyyttä ja suuruutta. Ei vain haahuta ja rämpiä itkua pursuavista yhdentekevistä päivistä läpi.<br />
<br />
Tänään kateellisna katson kuvia inssinjälkeisestä itsestäni. Maailmanomistajuus minussa - en ehkä saa samaa tunnetta enää koskaan. Tunnetta, että nyt tämä varmasti onnistuu, <i>tämä oli tässä</i> ja tämä on juuri oikea aika.<br />
<br />
Parin viikon sisällä on toinen inssini. Tiedän ettei siitä välttämättä tärppää, eikä seuraavasta, eikä seuraavasta... Mutta nyt pääsen sentään tekemään seuraavan aina heti seuraavassa kuussa. <i>Ei enää koskaan</i> välikuukausia minulle. Joulukuussa klinikka ei ole kiinni kovin pitkään, eihän? Sitä paitsi jouluun mennessä kohdussani muutenkin kasvaa jo siroa helminauhaa. Eikö kasvakin?<br />
<br />
EIKÖ ***** KASVAKIN?! </div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-5799847472421166682016-07-22T19:57:00.003+03:002016-07-22T20:03:46.850+03:00Avautumisesta <div style="text-align: justify;">
Olen taas näinä päivinä tuntenut auki olemisen ihmeellisen voiman: Kun uskaltaudun kertomaan lapsettomuudesta ja muista henkilökohtaisista, tuskaisista asioista muillekin kuin aivan läheisimmille ysteille, saan niin paljon! Olen niin paljon onnellisempi. Minusta välitetään, kun minut nähdään. Jos pidän naamiota, ei kukaan voikaan tulla lähelle. Näinkö niitä uusia ystäviä aikuisiällä saadaankin: vuodattamalla puolitutuille heti kättelyn jälkeen, mikä kaikki on kamalaa? Suits me! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En taida enää oikein osatakaan vastata "hyvää", jos kuuluu huonoa. Tai ehkä olen jonkinlaisessa välivaiheessa tässä kehityksessä, sillä olen kuullut itseni pari kertaa sanovan: "Ihan jees, tai siis oikeestaan kyllä tosi huonoo!"</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään tuli ekan kerran mieleen, että ehkä ihan oikeasti jatkan bloggaamista myös vauvan saatuani - ja kirjoitan muustakin kuin vauvasta. (Koska itse en lue - enkä muista tuskattomina viattoman vauvakuumeen vuosinanikaan juuri lukeneeni - blogeja joiden sisältönä on pelkästään vauva, en näe itseäni myöskään kirjoittamassa moista. Olen lisäksi taipuvainen pitämään vauvanhoidolliset ja kasvatukselliset periaatteeni enimmälti omana tietonani, jollei joku niitä erikseen kysy - joten "pelkästä vauvasta" kertova blogini saattaisi olla vähän tyhjä.) </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjoittaminen on minulle luontainen keino jäsentää mieltäni, ja julkisessa näpyttämisessä on voima jollaista oman kirjasen kansien väliin raapustamisessa ei ole. Niiden kansien väliin ei kukaan tule lukemaan, kommentoimaan ja samaistumaan!<br />
Samaan tapaan kuin kukaan ei saa tietää, että minulle kuuluu huonoa, jos aina kysyttäessä sanon "hyvää".</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-65545931719324818252016-07-19T20:29:00.000+03:002016-08-17T20:46:05.727+03:00Simply unbearable <div style="text-align: justify;">
Todistaakseni itselleni että olen kuin olenkin kuluneen vuoden aikana edennyt ja kasvanut vaikkei siltä tunnu - sekä keventääkseni itsesyytösteni painoa edes hiukan - olen ottanut asiakseni lukea läpi päiväkirjamerkintäni viime vuoden kesältä tähän päivään. Parhaillaan kahlaan lokakuuta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lokakuussa parisuhteeni oli tuore ja toisaalta vaakalaudalla, koska aprikoimme, mahtuisiko kauan kaipaamani Vauva elämäämme (minun elämääni kyllä, mutta entä minun ja Rakastetun yhteiseen). Voisiko kyseeseen tulla yhteinen poikanen; entä mahtuisiko poikanen joka olisi vain minun? Odotimme kai valaistumisen iskevän salamana taivaalta? Kun katson taaksepäin, näen tiheää syyspimeää jossa jaksoin kuitenkin vaalia ilonliekkiä, uskoa kohtaloon joka johdattaisi meidät kolme maaliin parhain päin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lokakuun puolivälissä kirjoitin:</div>
<div style="text-align: justify;">
"Luulen että eniten pelkään tätä: Päätän odottaa ja antaa Rakastetulle/meille aikaa, annan liikaa, katkeroidun, tulen onnettomaksi, eikä se palkitse; odotuksen päässä ei ole mitään hyvää." </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään minusta tuntuu, että juuri tuo suurin pelkoni on käynyt toteen. Olen tyystin lohduton, minusta tuntuu samalta kuin silloin kun olin masentunut. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aion hakeutua keskusteluavun piiriin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jatkan päiväkirjojen lukemista saadakseni tietää, <i>mitä ihmettä oikein tein</i> noita lokakuun päiviä seuranneet yhdeksän kuukautta. Mikä täytti arkeni. Minne kadotin kartan ja kompassin, mistä iloitsin, miten kestin odottaa. Miten kestäisin odottaa nyt vielä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk93FvAhMPCm7TAX2xCRAB3T2jBx-6zzHZ8X0k5qOXLY2IyH4OMK59SIO3g-A3-pRGupuyQQ8lIsuWOb3Ob3vjBrBreG2zia8VIke7813SkFClzOt8-C_u128MjAqYmlOuLJ83RYnD9iY/s1600/PhotoEditor-1468949011266.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgk93FvAhMPCm7TAX2xCRAB3T2jBx-6zzHZ8X0k5qOXLY2IyH4OMK59SIO3g-A3-pRGupuyQQ8lIsuWOb3Ob3vjBrBreG2zia8VIke7813SkFClzOt8-C_u128MjAqYmlOuLJ83RYnD9iY/s320/PhotoEditor-1468949011266.jpg" width="99" /></a></div>
</div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5073900638864337536.post-14761339574691991122016-07-18T09:27:00.003+03:002016-08-17T20:49:59.272+03:00Jotenkinhan tässä<div style="text-align: justify;">
Tallailen. En ole raskaana, päivät vaihtuvat. On oikein hyviäkin, nauravan levollisen rakkaudellisen täysiä. Enimmäkseen kuitenkin väsyneitä, syvältä uuvahtaneita. On keloja itsestä, elosta, tulevan odotuksesta, nykyhetken kohtaamisesta. Kasvusta ja tilan antamisesta sille. Tässähän tätä mennään. </div>
Donna Orkideahttp://www.blogger.com/profile/17193019116593591335noreply@blogger.com0