lauantai 27. elokuuta 2016

Minä ja Hän

Avasin vauvanvaatelaatikkoni ja itkin. 

No, itken vähän kaikelle! Tämän postauksen otsikolle, eilen animaatioelokuvalle, kaikenlaisille arkisille pahan mielen aiheille, ajatuksille minun ja Beibin tulevasta asunnosta. Olin vähällä itkeä kun minua töissä onniteltiin (sen yhden ainoan työkaverin toimesta jolle olen kertonut). Itken kun puhun tästä valtavasta onnellisuudesta, itken kun puhun elämän epävarmoista kohdista. Kaikki tämä on hyvää itkua! Pintaitkua, vaikka liittyisikin syviin asioihin. Itkua, joka ei ole nähnytkään ahdistusta eikä masennusta. Onnellisen ihmisen itkua. 

Kaikki laatikon vaatteet ovat Hänelle. Oikealle elävälle vauvalle, joka kohdussani kasvaa.

5 kommenttia:

  1. Ihanaa! En osaa edes kommentoida mitään, ihan sanattomaksi vetää onnellisuutesi ja se kuinka hienosti kaikki on sinulla mennyt! Nauti! :)

    VastaaPoista
  2. Olen niin onnellinen sun puolesta! Haaveet tulevat todeksi! ❤❤❤
    -ST-

    VastaaPoista
  3. Voi olette ihania, kiitos! <3 <3 <3

    VastaaPoista
  4. Voi miten ihanaa lukea sun onnesta. Itke kuule ilolla onnellisen ihmisen itkua, varmaan niitä tuskan ja surun kyyneliä on riittänyt matkan varrelle ihan riittävästi! Onnellisena sun puolesta lueskelen tunnelmia (ja toivon ettet lopettais) ja toivon, että voin jokupäivä avata oman pienen vauvanvaatelaatikon ja pestä ne todellista käyttöä varten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, niin kauniisti sanottu! Toivon sydämestäni myös sulle yli äyräiden pursuavaa vauvanvaatelaatikkoa ja suloista vaatteiden käyttäjää!

      Poista