torstai 8. syyskuuta 2016

"Mitäs mamma?"

Noin äitini kysyy minulta puhelimessa. Myös isäni on alkanut soitella minulle muuten vaan, ilman erityisempää asiaa.

Reilu viikko sitten kävin ekaa kertaa kirppiskierroksella plussan jälkeen. Tuli hirveä nälkä vauvanvaatteita kohtaan, himo! Haluan vauvalleni tuon ja tuon ja tuon...! Poikkesin myös katsomassa kirjakaupan ensikirjahyllyä. Tämä on nyt tavoitteellisempaa ja erilaista, syvempää, ajattelin - vaikka näytän samalta kuin ennenkin (oudolta mimmiltä joka on käynyt ostelemassa minivaatteita jo kohta vuoden ajan, vaikkei beibiä näy missään... mahtavatko kirppismyyjät muistaa minut?).

Olen ollut nyt yli viikon kipeänä. Ja vaikka varsinainen kipeys onkin jo väistymässä, olen silti iltaisin kalpea, huohottava nuuppana, joka vaivoin saa syödyksi muutaman lusikallisen jugurttia.

Hassua ajatella, että Hän on ollut mestoilla jo yli kuukauden! Hän saa aikaan kaikenlaista: fyysisesti huonoa oloa, päivittäisiä itkahduksia mistä tahansa syistä, varovaista sisäistä värinää, pehmeää uskoa siihen että kaikki muu elämässä asettuu tämän ympärille juuri niin kuin kuuluukin - ja sen hurjuuden taivastelua, että olen todella tällä tiellä. Siis minä saan lapsen. Olen todella badass!

Olen ajatellut taas joulua - sitä ettei se ole minulle enää lapseton, ei enää koskaan.

Siskoni on hankkimassa koiranpentua. Laumamme täyttyy!

Ensi maanantaina on varhaisultra klinikalla.

P.S. Eniten juuri nyt jännittää, miltä lapseni näyttää. Luovuttajan geenien puolesta siis. Muut asiat eivät oikeastaan jännitä, mutta tämä. Kuin lahjapaketin saisi!

Hienon lahjan saan. Kevätlahjan. Minulta ja universumilta minulle - hyvää kevättä, Donna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti