Kävin pitkästä aikaa lastenvaatekirppiksellä! En löytänyt mitään; minulla on jo sen verran kaikkea, että etsin enää tiettyjä spesifejä juttuja (ja superaarteita).
Fiilikset moninaiset: Ihana katsella hyllyjä taas tauon jälkeen. Pettymys, kun suuri osa hyllyistä tyhjiä (onko heinäkuu valtakunnallinen tyhjyyden kuukausi?). Kateus pystyvatsaista leidiä kohtaan. Ällöttävä korostetun vauvamaisen huuhteluaineen tuoksu yhdessä korissa. Lasten läsnäolo tavanomaisen miellyttävää - paitsi yhden kirskuvaitkuisen. Lässyttävät vanhemmat piikki lihassani.
Levitän kaikki vaatteet kotona lattialle ja katselen, sallin tunteet. En kuitenkaan tänään. Sitten kun jaksan ja pystyn.
Levitän kaikki vaatteet kotona lattialle ja katselen, sallin tunteet. En kuitenkaan tänään. Sitten kun jaksan ja pystyn.
Muistan, kun odotin vauvaamme. Pelkäsin niin kauhesti keskenmenoa, ettemme ostaneet mitään vauvaan liittyvää ennen kuin olimme pitkällä yli puolivälin raskaudessa. Pelko ja lapsen turvallisuuteen liittyvä huoli ei ikinä häviä, oli vauva sitten vielä sikiö tai kouluikäinen. Toivon, että saat pian lapsesi!
VastaaPoista<3
PoistaKiitos kommentista, kokemuksesi jakamisesta ja lämpimästä ajatuksesta! Tätä tarkoitti tuo aiempi sydän, tuona päivänä en vain enempään kyennyt. ^^
PoistaKirjoitat todella hyvin. Sitä on miellyttävää lukea. Toivottavasti onnistut mahdollisimman pian. ❤
VastaaPoistaKun lapsi syntyy niin siitä se stressi ja huolissaan oleminen vasta alkaakin. Itselläni lapsettomuutta oli takana 15 vuotta ja nyt olen 10kk tytön äiti. Tiedän todellakin tunteesi ja tuskasi. Sitä ei voi kukaan muu ymmärtää kuin saman kokenut. Ensimmäisessä liitossani yritimme lasta monta vuotta. Kaikki rahat meni ja melkein mielenterveyskin. Kaikki hoidot tehtiin ja yhden ainutta plussaa en koskaan saanut tikkuun. Erosimme ja löysin uuden miehen. Luulin etten voi saada lapsia ja niin elimme monta vuotta. Kunnes kerran kuukautiset jäivät pois ja tein elämäni ensimmäisen plussatestin. Ilman hoitoja ja yrityksiä.
Se on jännä että vaikka sen lapsen saa pitkän odotuksen jälkeen niin se lapsettomuuden tuska jää elämään jollakin osin. Se ei lähde kokonaan pois koskaan.
Itse uskalsin ostaa vauvalle jotain vasta ihan raskauden loppumetreillä.
Toivon oikein hyvää kesää ja onnea tulevaan. ❤❤❤
Kiitos paljon kehusta ja toivotuksista! <3
PoistaTarinasi on hurja - en toivoisi 15 vuoden lapsettomuutta kenellekään, mutta onpa hyvä kuulla että teillä nyt viimein lapsi sylissä! :)
Tällaista lapsettomuuden tuskaa en minäkään olisi ollenkaan sisimpääni halunnut, salavihkaa se vain kehittyi. Toivottavasti se painuu edes jokseenkin taka-alalle sitten kun Tiikerinpentu saapuu.
Minä taas olen lähestynyt vauvanvaatteiden ostamista aivan eri kulmasta; olen oikeuttanut sen itselleni yhtenä askeleena prosessissa ja sen ansiosta Vauva tuntuu todellisemmalta, elämäni häntä varten valmiimmalta. Se on harrastus, joka on ainakin tähän saakka pitänyt minua pääosin hyvällä mielellä.
Lämmintä kesää! <3 <3 <3