Tänä aamuna: Yksinäisyys ja epämiellyttävä, epämääräinen pelko. Tuntuu, että en kuulu (esimerkiksi siihen hilpeään lapsettomien joukkoon, jonka kanssa eilen vietin iltaa). Eristäytymisen tarve. Tuntuu kuin olisin henkisesti raskaana jo nyt, ja hyvin yksin, ja kuin niin kuuluisikin olla: yksin luolassani, kuutamoretkilläni kukkuloilla. Toisaalta kiivas vastustus samaista eristäytymistä kohtaan: tulkaa, ottakaa minut huomioon ja olkaa kiinnostuneita minusta minusta minusta (ja poikasestani)!
Näillä main ainoa, jonka elämä muuttuu kohta ihan ****sti, olen minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti