Vauvanvaatteet ja kestovaipat jotka olen ostanut – pidän niitä mielelläni näkösällä sohvalla, katselen. Ja saan katsella! Annan niille oman tilansa, kunnioitan niitä. Saan antaa, saan kunnioittaa. Nyt on Vauva astunut tilaani eri lailla, vaatteet ovat tuoneet mukanaan konkreettisen paikan joka on varattu Hänelle. Ei enää vain henkinen paikka, haavelokero. Minulle ei tee huonoa hypistellä vaatteita, ei vaikka välillä itkenkin kaipausta. Se tekee minulle hyvää. Saan hypistellä.
Kuinka onnellinen olo minulla on nyt.
Erikoista.
Ihanaa että ajatuksesi ja suunnitelmasi etenee. Joskus tulee päivä jonka iltana laitat lapsen nukkumaan ja raivaat sen samaisen sohvan lastenvaatteista, leluista ja leivänkannikoista :)
VastaaPoistaOnko suunnitelmallasi jo jokin aikataulu?
Keveää askelta ja eteenpäin viettävää polkua toivotellen,
Elämänpuu
Niin kaunis ajatus sohvasta! Ja niin lämmittävää että olet jatkanut lukemista. ^_^
PoistaSuunnitelmallani ei ihan vielä ole aikataulua; ensin tulee parin ulottuvuuden tässä asettua hieman tyynempiin uomiin. Parisuhde, työ, ym.
Pian kuitenkin aion tehdä jotakin konkreettista. Konkreettisempaa kuin potkareiden ostelu, vaikka sekin on aivan villi konkretian taso siihen nähden miten vähän viimeisen puolen vuosikymmenen aikana noin muuten on tällä kentällä tapahtunut.
-- Pianpianpian!