Hannaus

"Tuntuu niin väärältä että mä täyttäisin 30 ilman lasta." 

"Haluutsä?"

"En."

"Sit sun täytyy tehdä jotain."

Tänään itkin, kun Vauva tuntui olevan niin niin kaukana. Taas, yhä, ain. 

Mitä siis vielä hannaan? Minulla on kyllä syyni. Mutta tuskastuttaa. Taitaa olla uuden vauvanvaatekirppiskierroksen aika. Auttaa käsittelemään. 

Jonakin päivänä voin sanoa: hän on tässä. Elämäni ehdoton keskipiste, hän jota olen odottanut absurdin kauan. Hän joka olisi jo kouluikäinen, jos olisi syntynyt silloin kun alun perin häntä syntyväksi toivoin.

Toisaalta ihanaa, että kaikki se on vielä edessä. Vauva-aika! Raitabodyt! Isovanhempien ilmeet! Ja OLEN kypsempi nyt kuin olisin ollut silloin. Tämä ON tarkoitettua.

Mutta nyt. Nyt

en

enää

jaksaisi.