Kuukautiset.
Paljon itsesyytöksiä. No eihän se minun syytäni ole etten tullut raskaaksi? Ei (kai?!), mutta miksi en aloittanut hoitoja aiemmin? Miksi en jo kaksi ja puoli vuotta sitten, kun huomasin, että lapsen tekeminen yksin on minulle vaihtoehto A? Miksi en vuosi sitten, vaikka alkanut parisuhde kuinka häkellyttikin mieltä ja sydäntä? Miksi en heti tämän vuoden helmikuussa ensikäynnin ja alkututkimusten jälkeen, vaikka tuntuikin että oli muutenkin liikaa asioita meneillään elämässä?
Kuvittelinko tosiaan, että ylenmääräinen odottaminen toisi vielä jotakin lisää - minulle tai tulevalle lapselleni? Katkeruutta ja surua vain! Enkö tajunnut, etten kestäisi tätä tyhjää kesää? Seuraavan kerran klinikallani tarjoillaan inssejä elokuussa.
Paljon itsesyytöksiä. No eihän se minun syytäni ole etten tullut raskaaksi? Ei (kai?!), mutta miksi en aloittanut hoitoja aiemmin? Miksi en jo kaksi ja puoli vuotta sitten, kun huomasin, että lapsen tekeminen yksin on minulle vaihtoehto A? Miksi en vuosi sitten, vaikka alkanut parisuhde kuinka häkellyttikin mieltä ja sydäntä? Miksi en heti tämän vuoden helmikuussa ensikäynnin ja alkututkimusten jälkeen, vaikka tuntuikin että oli muutenkin liikaa asioita meneillään elämässä?
Kuvittelinko tosiaan, että ylenmääräinen odottaminen toisi vielä jotakin lisää - minulle tai tulevalle lapselleni? Katkeruutta ja surua vain! Enkö tajunnut, etten kestäisi tätä tyhjää kesää? Seuraavan kerran klinikallani tarjoillaan inssejä elokuussa.
'Odottaminen' (muun elämän eläminen) on kuitenkin tuonut myös henkistä kasvua - tästä minua muistutti rakastettuni. Viimeisen vuoden aikana olen kasvanut valtavasti, enkä mitenkään voi väittää ettei se hyödyttäisi myös tulevaa lastani. Silti... Kolmenkympin rajapyykki lähestyy, enkä kerta kaikkiaan halua saavuttaa sitä ilman että olen raskaana. (Synnyttää en enää ehdi.)
Joka hetki minua satuttaa se että minut nähdään ihmisenä, joka ei vielä halua lapsia. Ystävät lisääntyvät ympärillä, ja minä aivan takuulla halusin lasta ennen kuin heistä kukaan.
Älkää olettako mitään, kuten tässäkin kanssabloggaajan mainiossa listassa sanotaan. Vaikka minulla ei ole lasta, älkää olettako ettenkö olisi sellaista kymmentä vuotta repivästi kaivannut, etteikö sellaisen puuttuminen olisi elämäni suurin murhenäytelmä ja ettenkö ropisisi paloiksi ravintolan lattialle joka kerta kun jonkun toisen ruokailijan suurisilmäinen vahinkovavva rääkyy viereisessä pöydässä.
Joka hetki minua satuttaa se että minut nähdään ihmisenä, joka ei vielä halua lapsia. Ystävät lisääntyvät ympärillä, ja minä aivan takuulla halusin lasta ennen kuin heistä kukaan.
Älkää olettako mitään, kuten tässäkin kanssabloggaajan mainiossa listassa sanotaan. Vaikka minulla ei ole lasta, älkää olettako ettenkö olisi sellaista kymmentä vuotta repivästi kaivannut, etteikö sellaisen puuttuminen olisi elämäni suurin murhenäytelmä ja ettenkö ropisisi paloiksi ravintolan lattialle joka kerta kun jonkun toisen ruokailijan suurisilmäinen vahinkovavva rääkyy viereisessä pöydässä.
 |
| Surin hedelmöityshoitojeni historian veristä alkusoittoa järven rannalla yöttömässä yössä. Onneksi minulla on draaman tajua. |
Testaan vielä alkuviikosta valekuukautisten varalta, nämä menkat kun ovat vähän epätavalliset, mutta toivon ehdin jo heittää.
Olen kuitenkin vahva, ja olen tällä polulla, mikä on joka tapauksessa upeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti