Inssiä edeltävä ultra: nopein ja vähäeleisin klinikkakäyntini ikinä. Uusi lääkäri, ei omani. Munarakkula kypsymässä hyvin ja limakalvo "oikein kaunis". Viittä yli olin jo ulkona. Nyt on määräni jäädä tyynnä odottelemaan ovisplussaa, joka ei toivottavasti osu huomiselle (lauantaiplussa merkitsee hutikiertoa, koska klinikka on viikonloppuisin kiinni). Ei se huomiselle osu, mikäli yhtään kiertoani tunnen (nyt kirjoittaessani tosin alkoi alavatsassa nipistää ovista enteilevä kipu... elähän sie poksaha vielä!).
Viime päiviin on mahtunut paljon ei-raskaana olemiseen turhautumista. Ihmisten vilkaisuja vatsaani, tahallisia tai tarkoituksettomia. (Myös onnentoivotuksia inssiin.) Mietin, haluanko viikonloppuna kahville paksuna olevan ystävän kanssa - vaikka ko. ystävän tahtoisin sinänsä nähdä. Ehkä on turvallista mennä, sillä kyseessä on ronski tyyppi jolle voi purkaa myös hahmotonta vähän-kaikkeen-kohdistuvaa, ehkä-vauvattomuudesta-kumpuavaa **tutusta.
Näillä näkymin seuraavalla klinikkakäynnillä vihdoin tehdään jotain merkityksellistä. Tänään satelee vettä, kaikenlaiset arjen käytännön asiat hiertävät päätä, olen saanut liian vähän lepoa enkä jaksa kelailla tämän enempää.
Näillä näkymin seuraavalla klinikkakäynnillä vihdoin tehdään jotain merkityksellistä. Tänään satelee vettä, kaikenlaiset arjen käytännön asiat hiertävät päätä, olen saanut liian vähän lepoa enkä jaksa kelailla tämän enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti