Hieno

Tänään katsoin ystävän valokuvaa kesätapahtumasta, jossa olimme kolme vuotta sitten - ja näin äkkiä kaikki upeat ihmiseni ja hetkeni tähtinä ylläni, menneet ja tulevat. Laajuuden tunne. Miten arvokas, arvokas verkosto.

Yksi uusi tähti tulossa tännepäin. Suoraan syliin! 

On kuukausi siitä kun tein positiivisen testin. Viikko siitä kun pikkutähteni syke ultrattiin. Ultrassa mukana ollut ystävä saattoi saada vauvakuumetartunnan! 

Työmatkani kulkee päiväkodin aidan vieritse. Tänään iltapäivällä portilla pyörivät lapset tervehtivät minua ja kysyivät, ketä tulin hakemaan. "En ketään, kuljen vain tästä ohi." Mutta en olekaan niin kaukana siitä kun menen hakemaan jotakuta! Enpä enää!

Nyt on hyvä, nyt on oikein oikein oikein hyvä. <3

Upottava

Antaudun tälle painolle - tälle joka painaa minut lepäämään lepäämästä päästyäni, lepäämään sellaisten massiivisten ponnistusten jälkeen kuin suihkussakäynti ja välipalan laittaminen (ja syöminen, se kaikkein työläin!). Painolle joka tuudittelee minut viettämään lämpimässä sängyssäni tuntikausia. Nyt on tämän aika. Upottaudun onnekkuuden tunteeseen.

(Toivoisin silti, että saisin syödyksi ja että pahoinvointi lientyisi piakkoin. Tämä on ainoa raskausoireeni, joka ei taivu romantisointiin eikä minkäänlaiseen nauttimiseen. ;) ) 

"And it's like the fog has lifted"

Ostin itselleni äitiysruusuja.

Illalla levittelin iholleni ensimmäistä kertaa raskausajan ihonhoitoöljyä, rituaalinomaisesti kynttilänvalossa. Öljyn tuoksu on jännä, uusi - tämän elämänvaiheen tuoksu, jonka luultavasti muistan vielä aikojen päästä.

Pieni jatkuva levottomuus näissä päivissä - jokin odottaa vielä tasaantumista. Ei haittaa. 

Kohtuni on jo appelsiinin kokoinen! 

"Mitäs mamma?"

Noin äitini kysyy minulta puhelimessa. Myös isäni on alkanut soitella minulle muuten vaan, ilman erityisempää asiaa.

Reilu viikko sitten kävin ekaa kertaa kirppiskierroksella plussan jälkeen. Tuli hirveä nälkä vauvanvaatteita kohtaan, himo! Haluan vauvalleni tuon ja tuon ja tuon...! Poikkesin myös katsomassa kirjakaupan ensikirjahyllyä. Tämä on nyt tavoitteellisempaa ja erilaista, syvempää, ajattelin - vaikka näytän samalta kuin ennenkin (oudolta mimmiltä joka on käynyt ostelemassa minivaatteita jo kohta vuoden ajan, vaikkei beibiä näy missään... mahtavatko kirppismyyjät muistaa minut?).

Olen ollut nyt yli viikon kipeänä. Ja vaikka varsinainen kipeys onkin jo väistymässä, olen silti iltaisin kalpea, huohottava nuuppana, joka vaivoin saa syödyksi muutaman lusikallisen jugurttia.

Hassua ajatella, että Hän on ollut mestoilla jo yli kuukauden! Hän saa aikaan kaikenlaista: fyysisesti huonoa oloa, päivittäisiä itkahduksia mistä tahansa syistä, varovaista sisäistä värinää, pehmeää uskoa siihen että kaikki muu elämässä asettuu tämän ympärille juuri niin kuin kuuluukin - ja sen hurjuuden taivastelua, että olen todella tällä tiellä. Siis minä saan lapsen. Olen todella badass!

Olen ajatellut taas joulua - sitä ettei se ole minulle enää lapseton, ei enää koskaan.

Siskoni on hankkimassa koiranpentua. Laumamme täyttyy!

Ensi maanantaina on varhaisultra klinikalla.



P.S. Eniten juuri nyt jännittää, miltä lapseni näyttää. Luovuttajan geenien puolesta siis. Muut asiat eivät oikeastaan jännitä, mutta tämä. Kuin lahjapaketin saisi!

Hienon lahjan saan. Kevätlahjan. Minulta ja universumilta minulle - hyvää kevättä, Donna.