Valmis?



Olenko? Olemmeko? Kenen tulee olla ja miten? Muuttuuko pian - pysähtyneisyys, välitila, kaikki?

Naapuripöydän lapsi katsoo minua totisena, kun kirjoitan tätä.

Raskaaksi olisi päästävä?

Mitä kohta tapahtuu?

Mitä tunnen? Jännitystä, pelkoa, väräjävyyttä? Alitajuista kiireen tunnetta ("päästävä vielä valmiimmaksi, äkkiä")? Nöyryyttä ja pienuutta elämän suurten linjain eessä? Itse vetämäni linjat! Voimautuminen. Mutta: Tulisi tietää, osata? Nyt tuntuu siltä, että en - mutta luotan, että sydämeni tietää. Ja minä luonnollisesti osaan.

Entä lepääminen? Tärkein! Ykkönen nyt.

Tuhannet ennen minua näillä poluilla? Ja jälkeeni. Muttei juuri tällä.

---

Keho ja mieli. Lauma ja rauha.

Rauha, rauha, rauha!