Mietin, miten ainutlaatuista on että joku on vauva. Hello Little One, Hello Baby, sanotaan vauvanvaatteissa. Se kaveri on Little One vain hyvin lyhyen aikaa! Se on päivä päivältä enemmän persoona, joku tyyppi.
Tervetuloa elämääni, Joku Tyyppi. Elämässäni on jo monia tyyppejä, mutta ei vielä yhtäkään jolle olisin emo. Ehkä kirjoitan emoilusta sitten vauvablogia. (Mitä, vauvablogia, minä vai?)
Mietin tunteita, joita minussa edelleen kuin vaistomaisesti herää kuullessani taas uudesta raskaudesta lähipiirissä (yhden käden sormet eivät enää riitä). Ei kai tuokin! Pakkoko sen on! Mutta saahan se. Kateus ja kipu ovat opittuja, istuvat osin tiukassa.
Toisaalta osa on toivottanut minut jo tervetulleeksi joukkoon. Toivoin raskaana olevalle etäiselle tutulle onnea tulevaan ja hän sanoi "samoin". Toinen odottaja puolestaan hihkui: "Me voidaan sit olla vauvakavereita!"
Viime kuu oli hengähdyksen aikaa; tunkua muussa elämässä, ei etenemistä vauvaprojektin saralla. Tässä kuussa alkututkimuksia.
Mietin, että jos ennätysten kirjaan pääsisi ostamalla kodin täyteen vaatetta ja tarviketta lapselle joka ei ole pelkästään syntymätön vaan vielä peräti alullepanematon, olisin pian siinä kirjassa.
Aurinkoa, lukijat! Also, olisi mahtavaa kuulla kommenttejanne!
